Ahkio pysähtyi lumeen. Sen lähtöpaino oli kymmenen päivää aiemmin noin 100 kiloa.
Löin sauvat pystyyn ja katsoin GPS:ää. Olimme Newtontoppenin juurella. Huippuvuorten korkeimman vuoren piti kohota edessämme.
Mitään ei näkynyt.
Kolmeen päivään emme olleet nähneet juuri muuta kuin toisemme, suksen kärjet ja valkoisen maailman ympärillämme. Olimme hiihtäneet yläjäätiköllä whiteoutissa, jossa maa ja taivas katosivat samaan harmaaseen tyhjyyteen.
Sondasimme leiripaikan. Railoja ei löytynyt. Tai jos niitä oli, lumisilta oli tässä kohdassa vähintään 2,8 metriä paksu.
Leirin ympärille nousi neljä hiilikuituista lätkämailan vartta. Jokaiseen oli teipattu pilkkikela ja 12 kaliiperin patruunaan perustuva laukaisumekanismi. Jos jääkarhu kävelisi yöllä siimaan, tehokas paukkupanos herättäisi koko retkikunnan.
Ainakin niin toivoimme.
Takana oli 10 yötä koiran unta. Olimme hiihtäneet sinä päivänä 11 tuntia ja edenneet 26 kilometriä. Olosuhteet olivat olleet ajoittain mielivaltaisen vaikeat. Aikataulua piti silti kuroa umpeen. Retken alussa lentoyhtiö oli hävittänyt osan varusteistamme, ja yksi retkikunnan jäsenistä oli sairastunut. Muutamaa päivää aiemmin satelliittiviestimen välityksellä lääkärin määräämä antibioottikuuri oli kuitenkin alkanut tehota.
9.4.2026 kuusi arktisten olosuhteiden väsyttämää suomalaista muodosti köysistön ja aloitti perusleiristä nousun kohti retkikunnan päätavoitetta.
Sitten taivas aukesi.
Nousimme pilvien yläpuolelle.
Siinä hetkessä kahden vuoden valmistautuminen, epävarmuus ja vastuu purkautuivat kerralla. Kyynel nousi silmäkulmaan ja valtava paino putosi hartioilta. Olimme onnistuneet.
Tämä kaikkiaan 16 päivää kestänyt vaellus läpi jäisen maan ei onnistunut siksi, että olosuhteet olisivat olleet helpot. Se onnistui siksi, että retkikunnan jäsenet tekivät vaikeissa paikoissa oikeita asioita. Ammattitaidolla, solidaarisuudella ja sisukkaasti toisiaan tukien.
Kiitos Ossi Määttä, Petteri Veijonen, Tommi Ulmanen, Jaakko Väyrynen ja Samuli Raappana, että teitte tästä totta. Olen ylpeä joka jätkästä!
“Kirottu saari” -työnimeä kantava elokuva julkaistaan Sakke Raappana -Youtube-kanavalla loppuvuonna 2026.
Valokuvat: Samuli Raappana & Ossi Määttä