Huippuvuorilla teltta on sekä kotimme että turvapaikkamme kahden viikon ajan. Sen pystytys saattaa vaikuttaa rutiininomaiselta tehtävältä, mutta entä jos joudumme pystyttämään sen myrskyssä? Vaikka lähtökohtaisesti leiripaikka valitaan ja leiri pystytetään ennen sään pahenemista, voi jäätiköllä tulla vastaan tilanteita, joissa valinnanvaraa ei ole. Kun myrsky yllättää tai jokin odottamaton tapahtumaketju johtaa siihen, että leiri on rakennettava ankarissa oloissa, on pystytyksen silti tapahduttava varmasti.
Kova pakkanen yhdistettynä myrskytuuleen on armoton yhdistelmä. Paljas iho voi paleltua sekunneissa. Parhaatkaan kuorivaatteet eivät lopulta riitä estämään kehon jäähtymistä. Sormet kömpelöityvät, mieliala synkkenee, ja kommunikaatio vaikeutuu. Jossain vaiheessa väsymys ja kylmä alkavat heikentää päättelykykyä, ja pienet virheet voivat muuttua vakaviksi ongelmiksi. Silloin on vain yksi ratkaisu: tuulelta on päästävä suojaan. Teltat on saatava pystyyn – kelissä kuin kelissä.
Uskon, että suurin riski teltan vaurioitumiselle on juuri pystytysvaiheessa. Siksi myrskypystytys tehdään eri tavalla kuin normaali leiriytyminen: jokainen teltta pystytetään yksi kerrallaan koko ryhmän voimin. Jos tämä skenaario realisoituu Huippuvuorilla, voidaan olettaa, että sää on ankara ja kaikilla on täysi myrskyvarustus päällä. Päät ovat syvällä hupun suojissa, ja myrskylasit rajaavat näkökenttää entisestään. Huutaminen tuuleen on hyödytöntä – se sekoittuu myrskyn ulvontaan. Ilman suojausta lumihiutaleet ja jääkiteet viistävät kasvoja ja iskevät silmiin kuin pienet veitset. Tässä tilanteessa improvisointi ei ole vaihtoehto, vaan jokaisen on tiedettävä tarkalleen, mitä tekee.
Pystytyksen aikaiset roolit ja ryhmädynamiikka on hiottava kuntoon jo ennalta. Jokainen tietää paitsi oman tehtävänsä myös kaverin vastuualueen. Kommunikointiin käytetään ennalta sovittuja käsimerkkejä, koska puhuminen ei ole aina mahdollista. Esimerkiksi kaarien pohjassa asti olemisen ilmaisemiseen käytetään sukeltajilta lainattua käsimerkkiä, jossa omaa päätä koputetaan hieman apinamaisella elkeellä. Jos kommunikointi ei onnistu ja toisella puolella telttaa lukitus tehdään liian aikaisin, kun kaaret eivät ole kunnolla tunnelin pohjassa, jokin voi rikkoutua.
Käytämme Hilleberg Keron 4GT -teltoissa tuplakaaria, eli jokaiseen kaaritunneliin asetetaan kaksi kaarta yhden sijasta. Tämä vähentää riskiä, että tuuli katkaisisi kaaren, mikä voisi pahimmillaan repäistä reiän telttakankaaseen. Jos kaari katkeaisi, mutta kangas säilyisi ehjänä, teltta olisi silti epävakaa – ja epävakaus ankarissa oloissa on suora tie uusiin ongelmiin.
Voisi kuvitella, että jokin maaston muoto kuten kumpare tai jäätiköstä nouseva nunatak tarjoaisi tuulensuojaa, mutta todellisuudessa nämä muodostavat turbulenssia, joka kasaa lunta teltan päälle. Haasteteltuani kokeneita arktisia retkeilijöitä, on syntynyt kuva että usein paras paikka on aukea, jossa tuuli pääsee kulkemaan vapaasti. Teltat pystytetään rinnakkain tuulen suuntaisesti. Leirin suojaksi voidaan rakentaa tuulimuurit sahalla ja lapioilla valmistetuista lumiharkoista. Mutta tässäkin täytyy olla tarkkana – vääränlainen muuri voi synnyttää turbulenssia, joka vain pahentaa tilannetta.
Videolta voit nähdä retkikuntamme harjoituksen, joka toteutettiin Jyväskylässä Laajavuoren hiihtokeskuksen, eli Laajiksen, huipulla. Iso kiitos Laajikselle siitä, että he halusivat tukea harjoitteluamme mahdollistamalla lumitykin käyttämisen tuulikoneena!
Videolta voi myös huomata, että lähes jokaisella meistä on kasvoillaan OuterU-yrityksen valmistama FaceGlove. Tämä on todettu erinomaiseksi tuotteeksi, ja sen voi hankkia seikkailuvaruste.fi -verkkokaupasta!